Pilgrim-hanhi

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Höyhenet

Pilgrim-hanhilla on siro pää, jossa on hieman litteä päälaki, keskipitkä ja -paksu kaula sekä täyteläinen, pullea vartalo, jossa on sileä, ilman köliä oleva rinta. Vatsassa on kaksi pyöristynyttä rasvaliuskaa. Rotu on autosukupuolittuva, eli urokset ja naaraat ovat erivärisiä kuoriutumisesta lähtien.14

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Pilgrim-hanhet tunnetaan suloisesta, sävyisästä ja ystävällisestä luonteestaan. Ne ovat rauhallisia, miellyttäviä ja hiljaisia, mikä tekee niistä vähemmän aggressiivisia kuin monet muut hanhirodut. Ne ovat uteliaita ja niillä on vahva tietoisuus ympäristöstään, ja ne toimivat usein erinomaisina vartijoina varoittaen omistajia uudesta toiminnasta. Pesimäkauden aikana urokset saattavat suojella pesiään ja poikasiaan sihisemällä tai tööttäämällä, jos niitä lähestytään.546

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Pilgrim-hanhet tarvitsevat tilaa liikkua ja laiduntaa. Ne ovat vahvoja ruoanetsijöitä ja viihtyvät hyvin laitumilla, hedelmätarhoissa tai pihoilla, joissa ne voivat liikkua vapaasti. Ne hyötyvät myös pääsystä veteen uimista ja kylpemistä varten.51

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Pilgrim-hanhet ovat melko vähän huoltoa vaativia. Ne tarvitsevat puhdasta vettä juomiseen ja kylpemiseen, ja niiden aitauksen tulee olla turvallinen petoeläimiltä. Sulimisen aikana ne saattavat tarvita lisäsuojaa. Säännölliset terveystarkastukset ja tasapainoinen ruokavalio auttavat pitämään ne hyvässä kunnossa.14

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Pilgrim-hanhet tarvitsevat turvallisen, petoeläimiltä suojatun aitauksen, jossa on suojaa äärimmäisiltä sääolosuhteilta. Ne tarvitsevat pääsyn raikkaaseen veteen juomista ja kylpemistä varten sekä runsaasti tilaa laiduntaa. Turvallinen lampi tai lastenallas on ihanteellinen. Ne ovat kestäviä ja sopeutuvat hyvin erilaisiin ilmastoihin.15

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Pilgrim-hanhet ovat vahvoja ruoanetsijöitä. Niiden ruokavalio koostuu pääasiassa kasvimateriaalista, kuten ruohosta, voikukista ja rikkaruohoista. Ne syövät myös toukkia, koteloita, vesieläimiä, siemeniä, pieniä kaloja, etanoita ja rapuja. Täydentävää siipikarjanrehua voidaan antaa erityisesti talvella tai pesiville linnuille.5

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Pilgrim-hanhet ovat sosiaalisia ja viihtyvät parhaiten pareittain tai pienissä parvissa. Ne ovat erinomaisia vanhempia ja kasvattavat usein omat poikasensa. Urokset voidaan parittaa kolmen tai viiden naaraan kanssa. Ne ovat yleensä rauhallisia muun siipikarjan kanssa, mutta voivat muuttua suojeleviksi pesimäkauden aikana. Ne eivät tyypillisesti ole aggressiivisia ihmisiä kohtaan, jos niitä käsitellään hellästi nuoresta iästä lähtien.15

Tarina mistä kaikki alkoi

Pilgrim-hanhi on suhteellisen moderni rotu, jonka kehitti Yhdysvalloissa 1930-luvulla Oscar Grow, johtava vesilintujen asiantuntija. Grow väitti luoneensa rodun Iowassa, ja hänen vaimonsa nimesi sen 'Pilgrimiksi' perheensä muuton muistoksi Missouriin suuren laman aikana. Rotu dokumentoitiin ensimmäisen kerran tällä nimellä vuonna 1935, ja se hyväksyttiin American Poultry Associationin Standard of Perfectioniin vuonna 1939. Huolimatta tarinoista, jotka yhdistävät sen varhaisiin amerikkalaisiin uudisasukkaisiin, Pilgrim on todennäköisesti 1900-luvun luomus. Se polveutuu merihanhesta ja saattaa jakaa esi-isiä West of England -hanhen kanssa, joka on toinen autosukupuolittuva rotu. Australiassa rotu tunnetaan nimellä Australian Settler -hanhi, mikä heijastaa sen uudelleenrakentamista paikallisesta kannasta. Pilgrimiä arvostetaan sen autosukupuolittuvuuden vuoksi, mikä mahdollistaa urosten ja naaraiden helpon tunnistamisen värin perusteella kuoriutumisesta lähtien.1237

Tunnustanut viralliset osat

American Poultry Association

Hyväksytty Standard of Perfection -standardiin vuonna 19391