Kultaorfe

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Suomukas, virtaviivainen särkikala

Hoikka, torpedonmuotoinen kala, joka on rakennettu avovesiuintiin. Koristeellinen muoto loistaa sävyissä vaaleasta valkokullasta syvään oranssiin, usein muutamalla tummalla pilkulla pään ja niskan yläosassa. Villi säyne on hopeinen, ja on olemassa myös harvinaisempi siniselkäinen muoto.13

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Rauhallinen ja seurallinen. Nuoret kultaorfeet liittyvät mielellään sekaparviin, ja lammessa ryhmä liikkuu yleensä yhdessä aivan pinnan alla. Ne saattavat olla aluksi hieman ujoja, mutta oppivat nopeasti, milloin ruokaa tulee, ja kerääntyvät sitä varten.132

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Aktiivinen, nopea uimari, joka viettää suurimman osan ajastaan liikkuen ylemmässä vesikerroksessa. Se tarvitsee avointa uintitilaa ahtaan tilan sijaan ja siirtyy syvempään veteen kylmällä säällä.312

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Tarvitsee puhdasta, hyvin hapetettua vettä, enemmän kuin koi tai kultakala. Villit säyneet elävät viileässä vedessä, noin 4–20 °C, pH noin 7,0–7,5 ja keskikovassa vedessä. Lampi, jossa on hyvä ilmastus ja suodatus sekä syvempi alue talveksi, sopii sille.123

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Ulkolampikala, ei sisäakvaariokala. FishBase huomauttaa, että se ei sovellu kotiakvaarioihin ja tarvitsisi yli 2 metriä pitkän altaan, joten tilava puutarha- tai puistolampi on oikea koti. Tarjoa avovettä uimiseen ja syvempi vyöhyke, jossa kala voi levätä talvella.123

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Kaikkiruokainen. Luonnossa se syö hyönteisten toukkia ja aikuisia hyönteisiä, etanoita ja muita pieniä selkärangattomia sekä jonkin verran kasviainesta, ja suuret aikuiset syövät myös pieniä kaloja. Lammessa se ottaa mielellään kelluvaa lampikalaruokaa ja napsii myös hyttysentoukkia ja hyönteisiä pinnalta.123

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Pidä parvessa useita kaloja yksittäisen sijaan. Se tulee hyvin toimeen koin ja kultakalan kanssa samassa lammessa. Nuoret kalat ovat erityisen seurallisia, kun taas hyvin suuret villit aikuiset liikkuvat pienemmissä ryhmissä.123

Tarina mistä kaikki alkoi

Säyneellä on valtava luontainen levinneisyysalue Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa, ja Carl Linnaeus antoi sille tieteellisen nimen vuonna 1758. Sitä on kalastettu pitkään, sekä ruokana Itä-Euroopassa, missä sitä pyydetään yhä verkoilla Tonavalla, että urheilukalana. Kultainen värimuoto valittiin ja jalostettiin erityisesti puistojen ja puutarhojen lampien koristeeksi, missä sen tapa uida lähellä pintaa tekee siitä helposti katseltavan. Laji tuotiin Isoon-Britanniaan vuonna 1874 ja Yhdysvaltoihin vuonna 1877, ja kultaorfeesta tuli yksi tunnetuimmista koristelampikaloista. Se pysyi johtavana koristelampikalana, kunnes koista tuli laajalti saatavilla 1960-luvulla. Hopeisia ja sinisiä muotoja pidetään myös nykyään.1234

Tunnustanut viralliset osat

IUCN Red List

Villilaji Leuciscus idus arvioitu elinvoimaiseksi2

Linnaeus (Systema Naturae)

Laji kuvattu tieteellisesti ensimmäisen kerran Carl Linnaeuksen toimesta vuonna 17581