Kuusiviivahuulikala

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Suomullinen, solakka riuttahuulikala

Pieni, sikarinmuotoinen huulikala, jolla on purppurasta siniseen vaihteleva ruumis, jota halkoo pituussuunnassa kuusi ohutta oranssinkeltaista viivaa. Pieni tumma silmätäplä sijaitsee pyrstön tyven yläosassa, silmät ovat punaiset, ja peräevän tyvellä ja vatsaevässä on sinisiä korostuksia. Itse pyrstö on kellertävän vihertävä.2134

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Luonnossa se on ujo ja salaperäinen, yleensä nähtävissä löysinä pieninä ryhminä kiertämässä korallien oksien välissä, mutta utelias katsomaan sukeltajia piilosta. Akvaarioissa se on vilkas, nopea ja itsevarma. Se tulee toimeen useimpien keskikokoisten ja suurempien kalojen kanssa, mutta voi olla määräilevä rauhallisia tai samankokoisia lajeja kohtaan, erityisesti niitä, jotka lisätään sen jälkeen, kun se on asettunut.13654

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Erittäin energinen ja liikkeellä koko päivän, etsii jatkuvasti kivikosta pieniä eläimiä syötäväksi. Se tarvitsee runsaasti elävää kiveä, jossa on rakoja tutkittavaksi ja piilouduttavaksi.6

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Arvioitu helposti hoidettavaksi merikalaksi. Totuta hitaasti (jälleenmyyjä suosittelee kolmea tuntia tai enemmän). Pidä akvaariossa tiivis kansi, koska huulikalat ovat vahvoja hyppääjiä. Älä huolestu, jos löydät aamulla kirkkaan, sellofaania muistuttavan kalvon kellumasta, se on irronnut nukkumiskotelo.46

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Meririutta-akvaario, vähintään noin 110 litraa (30 US gallonaa); jälleenmyyjä suosittelee 55 gallonaa parhaiden tulosten saavuttamiseksi. Käytä runsaasti kypsää elävää kiveä, jossa on luolia, ja tiivis kansi. Se on riuttaturvallinen ja jättää korallit ja suuremmat selkärangattomat rauhaan. Luonnossa sitä on tavattu 1–35 metrin syvyydessä vedessä, jonka lämpötila on noin 19–31 °C, kirkkailla rannikko- ja ulkoriutoilla, joissa on tiheää haarautuvaa korallia.6431

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Lihansyöjä, joka syö luonnossa pääasiassa pieniä äyriäisiä. Akvaarioissa se syö mysidkatkarapuja, hienonnettuja lihaisia ruokia, hiutaleita ja pieniä pellettejä, ja jatkaa amfipodien, matojen, laakamatojen ja muiden pienten selkärangattomien metsästystä kivillä aterioiden välillä.164

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Elää luonnossa pienissä, löysissä ryhmissä. Kotiakvaarioissa se on parasta pitää yksilönä keskikokoisten kalojen seurassa, ja pitää erossa petoeläimistä, jotka ovat tarpeeksi suuria nielemään sen. Sen lisääminen viimeisenä yhteisöön auttaa pitämään rauhan.164

Tarina mistä kaikki alkoi

Hollantilainen iktyologi Pieter Bleeker kuvasi tämän kalan vuonna 1857 Ambonista Molukeilta otetuista näytteistä, nimeten sen ensin Cheilinus hexataenia. Kun hän perusti suvun Pseudocheilinus vuonna 1862, hän valitsi tämän lajin sen tyyppilajiksi, ja se on kantanut useita muita tieteellisiä nimiä vuosien varrella. Lajinimi viittaa sen kuuteen juovaan. Siitä tuli meriakvaarioharrastuksen peruskala, koska se on kestävä, edullinen, pieni ja hyvä syömään ei-toivottuja tuholaisia, ja riutanhoitajat ovat pitkään suositelleet sitä kestävämpänä vaihtoehtona vihreälle mandariinikalalle. Akvaariokalat ovat edelleen luonnosta pyydystettyjä, koska lajia ei ole lisätty vankeudessa.265

Tunnustanut viralliset osat

IUCN Red List

Least Concern (arvioitu 3. maaliskuuta 2009)1

Taxonomy

Heimo Labridae (huulikalat). Pieter Bleeker kuvasi vuonna 1857 nimellä Cheilinus hexataenia Ambonilta Molukeilta; suvun Pseudocheilinus tyyppilaji, jonka Bleeker loi vuonna 1862.2