Brasilian jättiläisvaalea tarantula

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

karva

Koko ruumis ja jalat ovat peittyneet erittäin pitkillä, vaalean kullanruskeista punaruskeisiin karvoihin, mikä antaa sille pörröisen, raskasrunkoisen ulkonäön. Se on yksi karvaisimmista tarantuloista Brasiliasta.1

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Tämä tarantula voi olla vähän arpapeliä. Jotkut yksilöt ovat erittäin rauhallisia ja leppoisia, melkein kuin lemmikkikivi, kun taas toiset ovat säikkyjä ja hermostuneita. Ne eivät ole tyypillisesti aggressiivisia, mutta saattavat potkaista ärsytyskarvojaan tai ottaa uhka-asennon, jos ne ärsyyntyvät. Ne tunnetaan 'mielialoistaan', viettäen aikaa järjestellen terraarioaan tai kaivautuen, sitten lepäillen pitkiä aikoja.43

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Vähäiset aktiivisuustarpeet. Tarjoa suuri, matala terraario, jossa on syvä alusta kaivautumiseen ja vakaa piilopaikka. Ne eivät ole kiipeilijöitä ja tarvitsevat harvoin vuorovaikutusta.2

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Vähäinen hoito. Pidä terraario puhtaana ja ylläpidä kosteutta. Ne eivät tarvitse käsittelyä; itse asiassa käsittelyä ei suositella, koska ne voivat olla puolustautuvia.5

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Maallinen terraario, joka on pidempi ja leveämpi kuin korkea, vähintään 4-6 tuumaa (10-15 cm) alustaa (kookoskuitua, turvetta, vermikuliittia) kaivautumiseen. Lämpötila 23-29°C, kosteus 65-80%. Tarjoa vesikuppi ja hyvä ilmanvaihto. Pidä yksin.524

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Ruoki sopivan kokoisilla hyönteisillä, kuten sirkat, torakat, heinäsirkat ja jauhomadot. Aikuiset voivat syödä 2-3 suurta sirkkaa tai 2 dubia-torakkaa viikossa. Hämähäkinpoikaset tarvitsevat lentokyvyttömiä hedelmäkärpäsiä tai nuppineulansirkkoja. Ne ovat erinomaisia syöjiä ja kieltäytyvät harvoin ruoasta.42

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Tämä laji on pidettävä yksin. Se on yksinäinen, territoriaalinen hämähäkki, joka ei siedä seuraa.2

Tarina mistä kaikki alkoi

Alun perin kuvattu nimellä Eurypelma tripepii Edouard Drescon toimesta vuonna 1984, laji kävi läpi useita nimenvaihdoksia ennen kuin se sijoitettiin Nhandu-sukuun. Se on Uuden maailman tarantula, kotoisin Brasiliasta, tunnettu ärsytyskarvoistaan eikä voimakkaasta myrkystä. Siitä on tullut suosittu lemmikki tarantulaharrastuksessa vaikuttavan kokonsa, kestävyytensä ja rohkean persoonallisuutensa ansiosta, vaikka sitä ei suositella täysin aloittelijoille sen toisinaan säikyn luonteen vuoksi.64