Häntätön piiskaskorpioni

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Ulkoinen tukiranka

Litteä, soikea ruumis, jossa ei ole häntää ja pitkä, piiskamainen etujalkapari, jota käytetään tuntoeliminä. Pedipalpit ovat suuret ja saksimaiset, erityisesti koirailla. Koko eläin on peitetty kovalla, jaokkeisella ulkoisella tukirangalla.1

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Arka ja nopealiikkeinen, mutta ei aggressiivinen. Ne käyttävät saksiaan harvoin puolustukseen ja pakenevat mieluummin. Ne ovat vaarattomia ihmisille, koska niillä ei ole myrkkyä.35

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Yöaktiivinen ja valoa välttelevä. Ne tarvitsevat runsaasti pystysuoria kiipeilypintoja ja piilopaikkoja. Ne aktivoituvat yöllä tutkien ja metsästäen.52

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Hyvin vähän huoltoa vaativa. Tärkeimmät tehtävät ovat terraarion sumuttaminen kerran tai kahdesti viikossa korkean kosteuden ylläpitämiseksi, syömättä jääneen saaliin poistaminen ja vesiastian täynnä pitäminen. Ne eivät tarvitse pesua tai hoitoa.32

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Korkea, pystysuuntaisesti suunnattu terraario (vähintään 30 cm korkea aikuiselle), jossa on kostea kookoskuitualusta, suuria korkkikuoren paloja kiipeilyä ja piiloutumista varten, ja matala vesiastia. Kosteuden tulee olla 75-80 %, lämpötilan 20-30 °C. Ne eivät kykene kiipeämään sileillä pinnoilla, kuten lasilla, joten verkkokansi on hyvä, mutta se tulee osittain peittää kosteuden säilyttämiseksi. Ne eivät ole myrkyllisiä ja niiden pitäminen on laillista useimmissa maissa, mutta tarkista paikalliset luonnonsuojelulait.325

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Hyönteissyöjä. Ruoki sopivan kokoisia sirkkoja tai torakoita kerran 7-10 päivässä. Ne eivät ole suuria syöjiä.36

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Niitä voidaan pitää pienissä ryhmissä (yksi koiras ja kaksi tai useampi naaras) pienellä kannibalismin riskillä, jos ruokaa ja piilopaikkoja on runsaasti. Emot ja nuoret sisarukset kommunikoivat ja osoittavat sosiaalista käyttäytymistä. Ne eivät ole myrkyllisiä ja ovat vaarattomia ihmisille.3

Tarina mistä kaikki alkoi

Damon diadema kuvattiin ensimmäisen kerran ranskalaisen hämähäkkitutkijan Eugène Simonin toimesta vuonna 1876. Sitä on pidetty vankeudessa vuosikymmeniä, vaikka se on edelleen vähemmän yleinen kuin lintuhämähäkit tai varsinaiset skorpionit. Sen suosio on kasvanut selkärangattomien harrastajien keskuudessa sen epätavallisen ulkonäön, myrkyttömyyden ja suhteellisen pitkän eliniän ansiosta.17