Julianan sika

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

lyhyt, sileä karva

Julianan sialla on hoikka, urheilullinen vartalo, joka on pidempi kuin korkea, vahvat jalat ja pitkä, herkkä kärsä. Sen turkki on lyhyt ja sileä, ja rotu tunnetaan erottuvasta 'maalatusta' pilkkukuviostaan.42

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Julianan siat ovat ulospäinsuuntautuneita, ystävällisiä ja seurallisia. Ne muodostavat läheisiä siteitä ihmisperheeseensä, nauttivat sylissä olemisesta ja silittelystä, ja voivat kärsiä eroahdistuksesta, jos ne jätetään yksin pitkäksi aikaa. Ne ovat hyvin äänekkäitä ja kommunikoivat erilaisilla vinkunoilla ja murahduksilla.325

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Korkea. Siat tarvitsevat päivittäin leikkiaikaa, henkistä virikettä ja ulkona tonkimismahdollisuuksia. Ilman virikkeitä ne tylsistyvät ja muuttuvat tuhoisiksi. Niitä ei tulisi jättää yksin yli neljäksi tunniksi.24

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Sorkat tarvitsevat leikkausta noin kerran vuodessa eläinlääkärin tai kokeneen omistajan toimesta. Pesu on tarpeen vain, jos sika alkaa haista. Tarjoa hiekkalaatikko, koirasänky peitolla ja isot kulhot ruualle ja vedelle. Sikoja suojaa koti piilottamalla kemikaalit ja turvaamalla roskat.2

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Julianan siat tarvitsevat sekä sisätilaa että turvallisen ulkotilan tonkimiseen ja ruuan etsimiseen. Ne ovat herkkiä lämpötilalle ja viihtyvät parhaiten 10–27 °C:n välillä. Tarkista paikalliset kaavoitusmääräykset ennen hankintaa, sillä monilla alueilla sikoja ei sallita lemmikkeinä.24

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Kaikkiruokainen. Ruoki noin 2 % sian painosta päivittäin, koostuen noin 50 % kaupallisista minisikapelleteistä ja loput tuoreista vihanneksista, lehtivihanneksista, hedelmistä ja satunnaisista herkuista. Heinää voi myös tarjota.24

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Erittäin korkea. Julianan siat ovat hyvin seurallisia ja tarvitsevat säännöllistä ihmiskontaktia. Niitä ei tulisi jättää yksin yli neljäksi tunniksi. Ne sitoutuvat läheisesti omistajiinsa ja voivat ahdistua eristyksissä. Niitä ei suositella ihmisille, jotka ovat poissa kotoa koko päivän.2

Tarina mistä kaikki alkoi

Julianan sika kehitettiin Euroopassa, erityisesti Alankomaissa, 1900-luvun lopulla. Kasvattajat risteyttivät valikoidusti hyvin pieniä sikoja eri linjoista luodakseen pienen, pilkullisen seuraeläimen. Rotua kutsutaan joskus 'miniatyyrimaalaiduksi siaksi' sen värikkäiden merkkien vuoksi. Sitä ei ole virallisesti tunnustettu standardiroduksi, mutta omistautunut rekisteri ja rotustandardi ovat olemassa. Koska koko saavutetaan valikoivalla jalostuksella, ei ole takeita siitä, että pieni porsas pysyy pienenä; jotkut yksilöt kasvavat odotettua suuremmiksi.124

Tunnustanut viralliset osat

Juliana Pig Association & Registry

Ylläpitää rotustandardia ja rekisteriä Juliana-sioille, vaikka rotua ei ole virallisesti tunnustettu suurissa kenneljärjestöissä.6