Krokotiilivesilisko

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Iho

Krokotiilivesiliskolla on tanakka, litteä pää ja rivi oransseja tai ruskeita kyhmyjä kylkiluiden kohdalla, mikä antaa sille kyhmyisen, krokotiilimaisen ulkonäön. Perusväri on suklaanruskea tai musta, ja hännässä, päässä, jaloissa ja kylkikyhmyissä on oransseja tai vaaleanruskeita merkkejä. Oranssin määrä vaihtelee yksilöittäin ja tummuu iän myötä.1

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Krokotiilivesiliskot ovat yleensä rauhallisia ja niitä voidaan pitää pienissä ryhmissä samankokoisia aikuisia, jos tarjolla on runsaasti piilopaikkoja. Ne ovat hitaita ja enimmäkseen yöaktiivisia, ja ne viettävät päiväsaikaan piilossa kosteissa suojissa tai veden alla. Koiraat voivat olla reviiritietoisia, joten riittävä tila ja useat piilopaikat vähentävät konflikteja. Niitä ihaillaan niiden ulkonäön vuoksi, eikä niitä tulisi käsitellä juuri lainkaan, koska niiden iho erittää ärsyttäviä myrkkyjä.32

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Vähäinen aktiivisuustarve. Ne ovat hitaita ja viettävät suurimman osan päivästä piilossa. Vesielämässä ne muuttuvat aktiivisiksi ravinnonetsijöiksi ja saattavat uida innokkaasti lasia vasten ruokaa odottaen. Tilava terraario, jossa on sekä maa- että vesialueita, antaa niille mahdollisuuden valita mieluisan ympäristön.14

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Vähäinen hoitotarve. Terraario tulee pitää puhtaana ja vesi vaihtaa säännöllisesti hyvän vedenlaadun ylläpitämiseksi. Syömättä jäänyt ruoka tulee poistaa nopeasti ammoniakin nousun estämiseksi. Käsittelyä tulee välttää herkän, myrkkyä erittävän ihon vuoksi; jos käsittely on tarpeen, käytä märkiä käsiä tai jauheettomia käsineitä ja rajoita kosketusaikaa.31

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Tarvitaan kostea vaakaterraario tai paludarium, jonka vähimmäiskoko on 80x40x40 cm pienelle ryhmälle. Tarjoa syvä, pehmeä alusta, kuten orgaanista multaa, lehtikariketta ja elävää rahkasammalta, sekä korkkikuorikätköjä ja sileitä kiviä. Mukaan tulee laittaa matala, leveä vesiastia tai vesialue, jonka syvyys on 12-15 cm. Lämpötilan tulee olla yli 18°C (64°F) vesielämän aktiivisuuden takaamiseksi, ja halutessa voidaan järjestää viileämpi talvikausi. Olennainen on riittävän kokoinen saari tai maa-alue, jotta vesiliskot voivat nousta vedestä halutessaan.124

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Lihansyöjä. Syötä lieroja, sirkkoja, torakoita, verimatoja, mustamatoja, pieniä etanoita, pehmeitä kovakuoriaistoukkia ja muita sopivan kokoisia selkärangattomia. Aikuisia ruokitaan 2-3 kertaa viikossa. Pölytä ruoka kalsium- ja monivitamiinilisällä kahdesti viikossa, kun ruokitaan maalla eläviä saaliita.123

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Rauhallinen ja voidaan pitää pienissä ryhmissä samankokoisia aikuisia, jos tarjolla on useita piilopaikkoja. Älä sekoita muiden lajien kanssa. Koiraat voivat olla reviiritietoisia, joten riittävä tila on tärkeää. Käsittelyä tulee välttää myrkkyä erittävän ihon vuoksi.23

Tarina mistä kaikki alkoi

Himalajankrokotiilivesilisko (Tylototriton verrucosus) kuvattiin ensimmäisen kerran John Andersonin toimesta vuonna 1871. Se on levinnein krokotiilivesiliskoista, ja sammakkoeläinharrastajat ovat pitäneet sitä vuosikymmeniä. Vankeudessa sitä arvostetaan sen silmiinpistävän krokotiilimaisen ulkonäön ja aktiivisen, uteliaan käytöksen vuoksi vesielämässä. On olemassa useita värimuunnoksia, ja lajia on onnistuneesti lisätty kotiterraarioissa.154