Orpington

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Pehmeä, löysä, runsas höyhenpeite

Suuri, pyöreä lintu, joka näyttää vielä suuremmalta pörröisen, löyhästi kannetun höyhenpeitteensä ansiosta. Sillä on syvä rinta, loivasti kaareva selkä, lyhyet jalat, joiden reidet ovat paksujen höyhenten peitossa, keskikokoinen yksinkertainen harja, punaiset heltat, valkoiset korvalehdet ja valkoinen iho. Kanat munivat ruskeita munia.41

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Tyyni, lempeä ja seurallinen. Orpingtonit ovat yleensä rentoja ihmisten seurassa, sietävät käsittelyä hyvin ja niitä kuvataan usein kärsivällisiksi lasten kanssa ja mielellään sylissä istuviksi. Koska ne ovat niin lempeitä, ne sopeutuvat parhaiten samanlaisten rauhallisten rotujen parveen.4753

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Kohtalainen. Ne ovat vakaita eivätkä vilkkaita, mutta tarvitsevat silti päivittäin aikaa tarhassa raapia, etsiä ruokaa ja kylpeä pölyssä.84

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Kanat hoitavat oman höyhenpeitteensä sukimalla ja pölykylvyillä, joten tärkein tehtävä on tarjota kuiva pölykylpyalue ja pitää kuivikkeet puhtaina ja kuivina, mikä on tärkeää näin paksuhöyheniselle rodulle. Tee päivittäisiä tarkastuksia parvesta, kerää munat säännöllisesti ja varaudu hautoviin jaksoihin, jolloin kanat lopettavat munimisen istuakseen munien päällä. Muninta alkaa tyypillisesti noin 5–6 kuukauden iässä.845

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Turvallinen, vedoton mutta hyvin tuuletettu koppi, jossa on tilava ulkotarha. RSPCA suosittelee noin 1 m² sisätilaa lintua kohden, jos mahdollista (enintään kolme lintua per m², jos tila on tiukka); eläinlääkinnällinen hoito-ohje antaa 0,37 m² suurta lintua kohden ehdottomana vähimmäismääränä, ja Oregon State University neuvoo noin 0,28 m² (3 neliöjalkaa) lintua kohden, jos tarha on käytössä, tai 0,75–0,9 m² (8–10 neliöjalkaa) ilman ulkoilumahdollisuutta. Anna vähintään 15 cm ortta lintua kohden, suurille roduille mukavampi 23–25 cm, ja noin yksi pesälaatikko (noin 30 x 30 x 30 cm) jokaista neljää kanaa kohden. Mukava kopin lämpötila on noin 10–24 °C, pidä se mahdollisimman kuivana, ja tarhan tulisi sisältää kuiva maapala pölykylpyjä varten.869

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Täysrehu on perusta: poikasrehua noin 10 viikkoon asti, vähäkalorisempaa kasvatusrehua (nuorkana) kunnes muninta alkaa noin 20–24 viikon iässä, sitten munintarehua. Aikuinen syö tyypillisesti noin 120 g munintapellettejä päivässä, talvella nousee noin 180 grammaan. Tarjoa liukenematonta kivennäisrouhetta ruoansulatukseen ja osterinkuorta lisäkalsiumina muniville kanoille, sekä jatkuvasti puhdasta vettä noin olkapään korkeudella. Isossa-Britanniassa keittiöjätteiden syöttäminen siipikarjalle ei ole sallittua.86

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Kanat ovat parvilintuja, jotka etsivät ruokaa, yöpyvät ja kylpevät pölyssä yhdessä, joten pidä vähintään kolmea kanaa, jotka tulevat toimeen keskenään.8

Tarina mistä kaikki alkoi

Orpington luotiin 1880-luvulla William Cookin toimesta, joka oli vaunumies ja piti siipikarjaa Orpingtonissa Kentissä. Hän halusi käytännöllisen kaksikäyttöisen linnun sekä munia että lihaa varten, ja risteytti Minorca-, Black Plymouth Rock- ja puhtaita jalkoja omaavia Langshan-kantoja. Hänen ensimmäinen värinsä oli musta, väri valittiin osittain siksi, ettei se näyttäisi Lontoon noelta. Musta julkaistiin vuonna 1886 ja esiteltiin Dairy Showssa Islingtonissa samana vuonna, rotukerho perustettiin vuonna 1887, ja Cook lisäsi valkoisen vuonna 1889 ja kellanruskean vuonna 1894; hänen vävynsä A. C. Gilbert kehitti myöhemmin lisää värejä. Näyttelykasvattajat risteyttivät pian Langshan- ja Cochin-verta luodakseen yhä suurempia, pörröisempiä lintuja, ja Britanniassa rodusta tuli pääasiassa näyttelylintu. Orpingtonit olivat saapuneet Amerikkaan vuoteen 1891 mennessä, ja Cook toi itse suuren tuontierän vuonna 1903. American Poultry Association hyväksyi kellanruskean vuonna 1902, mustan ja valkoisen vuonna 1905 ja sinisen vuonna 1923. Mustat Orpingtonit, jotka vietiin Australiaan, loivat perustan Australorpille, ja kääpiökellanruskea jalostettiin Saksassa noin vuonna 1900. Sen jälkeen, kun rotu oli The Livestock Conservancyn prioriteettilistalla, se valmistui vuonna 2016.1234710

Tunnustanut viralliset osat

The Poultry Club of Great Britain

Standardisoitu rotu, luokiteltu pehmeä höyheninen raskas rotu. Brittiläisessä standardissa isot kanat väreissä musta, sininen, kellanruskea, käki, jubilee, täplikäs ja valkoinen; bantamit mustana, sinisenä, kellanruskeana ja valkoisena.2

American Poultry Association (Standard of Perfection)

Kellanruskea hyväksytty 1902, musta ja valkoinen 1905, sininen 1923.3

The Livestock Conservancy

Poistettu suojelun prioriteettilistalta 2016, eikä sitä enää pidetä uhanalaisena.3