Aurinkoaratti

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Höyhenpeitteinen; keskikokoinen papukaija, jolla on pitkä, terävä pyrstö

Kompakti, pitkäpyrstöinen ara, joka on enimmäkseen kirkkaan kullankeltainen. Naama ja vatsa hehkuvat oranssina, ja korvien ympärillä on punertavia sävyjä, kun taas lentosulat ja pyrstön kärjet ovat vihreitä siniseen vivahtaen. Nokka on musta, jalat harmaat, ja paljas vaalea rengas ympäröi jokaista tummaa silmää. Koiraat ja naaraat näyttävät lähes identtisiltä. Nuoret linnut ovat aluksi enimmäkseen vihreitä, aivan kuten jandaya, ja saavuttavat täyden auringonlaskun värityksensä noin kahden vuoden iässä.1235

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Aurinkoarat ovat ulospäinsuuntautuneita, koomisia pieniä papukaijoja, jotka kukoistavat seurasta. Käsin ruokitut linnut ovat yleensä halittavia ja omistautuneita, oppivat temppuja helposti ja nauttivat usein musiikista, joskus nyökytellen tai laulaen mukana. Ne ovat äänekäs laji, jolla on kimeä kontaktikutsu, jota ne käyttävät paljon, erityisesti tuntiessaan olonsa yksinäiseksi. Useimmat oppivat vain kourallisen sanoja, joten ne sopivat omistajille, jotka nauttivat eloisasta, rupattelevasta kumppanista hiljaisen sijaan.51

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Korkea. Luonnonvaraiset parvet lentävät nopeasti ja suoraan monta kilometriä päivässä. Kotona aurinkoara tarvitsee päivittäin aikaa häkin ulkopuolella lentääkseen tai kiivetäkseen, sekä runsaasti leluja, etsintäpulmia ja turvallisia repimistarvikkeita.135

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Pidä jatkuva tarjonta turvallisia puruleluja, koska arat ovat touhukkaita nokkiaan. Tarjoa säännöllisiä mahdollisuuksia kylpeä tai sumutusta, ja tarkistuta kynnet osana rutiininomaisia lintueläinlääkärikäyntejä. Odota jonkin verran melua joka päivä ja varaudu pitkäaikaiseen sitoumukseen, 15 vuotta tai enemmän.5

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Tilava, tukeva papukaijahäkki, jossa on useita luonnonpuusta tehtyjä orsia eri paksuuksilla, vaihtuvia leluja ja etsintätarvikkeita, sijoitettuna vilkkaaseen perhehuoneeseen. Volieerilinnut tarvitsevat vähintään 2-3 metrin lentotilan. Päivittäinen valvottu aika häkin ulkopuolella on tärkeää.256

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Luonnossa ne syövät hedelmiä, marjoja, kukkia, nuppuja, pähkinöitä, siemeniä, palkokasvien palkoja ja joitain hyönteisiä. Lemmikkilinnut pärjäävät hyvin tasapainoisella pelletoidulla tai muulla valmistetulla papukaijaruoalla pohjana, jota täydennetään päivittäin monipuolisilla tuoreilla vihanneksilla ja hedelmillä.1235

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Erittäin sosiaalinen. Luonnossa ne liikkuvat noin 3-30 linnun parvissa ja muodostavat yksiavioisia pareja. Lemmikki tarvitsee paljon päivittäistä vuorovaikutusta eikä pidä siitä, että se jätetään yksin pitkäksi aikaa; ne voivat jakaa tilaa platonisesti muiden Aratinga-arojen kanssa, mutta risteytystä ei suositella.135

Tarina mistä kaikki alkoi

Linnaeus kuvasi aurinkoaran vuonna 1758 nimellä Psittacus solstitialis, latinalainen nyökkäys kesäauringolle, joka sopii sen kultaiseen höyhenpeitteeseen. Se sijoitettiin myöhemmin Aratinga-sukuun, jossa se on pienen, läheisesti sukua olevan keltaisten ja oranssien papukaijojen ryhmän keskellä: jandaya, kultakruunuaratti ja rikkikurkkuaratti luettiin aikoinaan kaikki sen alalajeiksi, ja rikkikurkkumuoto sai laajan tunnustuksen omana lajinaan vasta vuonna 2005. Sen kirkkaat värit ja eloisa luonne tekivät siitä suosikin kansainvälisessä lemmikkikaupassa, ja suuria määriä vietiin Guyanasta; yli 20 000 meni yksin Singaporeen vuosina 2005-2006. Luonnonvaraisten lintujen tuontikiellot Yhdysvalloissa (1992), Australiassa (1995) ja Euroopan unionissa (2005) siirsivät lemmikkitarjonnan kohti vankeuskasvatusta, ja nykyään paljon enemmän aurinkoaroja elää kodeissa ja volieereissa kuin luonnossa. Laji nostettiin uhanalaiseksi, ja pieni kanta Guyanassa on osoittanut elpymisen merkkejä.12

Tunnustanut viralliset osat

IUCN Red List

Uhanalainen, nostettu korkeampaan luokkaan erittäin nopean määrän laskun jälkeen kolmen vuosikymmenen aikana.2

CITES

Listattu liitteessä II.2

Taxonomy

Linnaeus nimesi sen Psittacus solstitialis -lajiksi vuonna 1758 Systema Naturaen 10. painoksessa, myöhemmin siirretty Aratinga-sukuun. Yksityyppinen, mutta se johtaa Aratinga solstitialis -kompleksia yhdessä jandaya-, kultakruunu- ja rikkikurkkuaratin kanssa, joita on aiemmin pidetty sen alalajeina.1

Kuinka monta Alle 2 500 villiä yksilöä (World Parrot Trust antaa 1 000-2 499 aikuista yksilöä, vähenevä).12