Pygmyvuohi

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Karva

Turkki koostuu suorasta, keskipitkästä karvasta, jonka tiheys vaihtelee vuodenajan ja ilmaston mukaan. Uroksilla on usein täysi, virtaava parta ja paksu harja, joka laskeutuu kuin viitta olkapäille, kun taas naarailla voi olla vain vähän partaa tai ei lainkaan.4

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Pygmyvuohet ovat yleensä säyseitä, valppaita, eloisia ja hyväluonteisia. Ne ovat seurallisia eläimiä, jotka viihtyvät seurassa ja nauttivat ihmisten kanssa olemisesta. Ne voivat olla leikkisiä ja iloisia, erityisesti poikasina, ja hyötyvät virikkeellisestä ympäristöstä.32

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Nämä aktiiviset vuohet tarvitsevat päivittäistä liikuntaa ja henkistä stimulaatiota. Ulkotarha, jossa on vähintään 120 cm korkea aitaus, antaa niille tilaa juosta, kiivetä ja tutkia. Ne rakastavat leikkiä ja tarvitsevat esineitä, joille kiivetä tai joita tutkia.32

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Hoitotarpeet ovat vähäiset. Turkki vaihtuu vuodenaikojen mukaan ja saattaa tarvita satunnaista harjausta. Sorkat on hoidettava säännöllisesti, ja ne tarvitsevat rutiinitarkastuksia, rokotuksia ja loistorjuntaa. Ne ovat kestäviä, mutta hyötyvät vedottomasta suojasta.32

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Noin 2,4 x 3 metrin kokoinen vedoton vaja voi majoittaa neljä aikuista, ja siinä on oltava korotetut nukkumis- ja ruokintapaikat. Kiinteä ulkotarha, jossa on vähintään 120 cm korkea turvallinen aitaus, on välttämätön. Ne sopeutuvat käytännössä kaikkiin ilmastoihin, mutta tarvitsevat suojaa äärimmäisiltä sääolosuhteilta. Kytkemistä ei suositella.35

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Niiden ruokavalion tulisi olla noin 80 % kuitua painosta, pääasiassa laadukasta palkokasvi- ja ruohoheinää. Ne myös syövät kuorta, pensaita ja kuivia lehtiä. Pieni määrä vähäproteiinista vuohiseosta voidaan antaa kahdesti päivässä. Raikasta vettä on oltava aina saatavilla.35

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Pygmyvuohet ovat erittäin sosiaalisia, eikä niitä saa koskaan pitää yksin. Ne ovat onnellisimpia laumassa tai vähintään yhden toisen vuohen seurassa. Kuohitut urokset (säyseät) ovat ihanteellisia lemmikkejä. Ehjät urokset tarvitsevat oman tilan tappelujen välttämiseksi.35

Tarina mistä kaikki alkoi

Pygmyvuohi juontaa juurensa Keski- ja Länsi-Afrikan länsiafrikkalaisista kääpiövuohesta, erityisesti Kamerunin laaksosta. 1800-luvulla brittiläiset siirtomaaisännät toivat nämä pienet vuohet Eurooppaan, missä niitä esiteltiin eläintarhoissa Saksassa ja Ruotsissa. 1930-luvulta 1960-luvulle saksalaisista eläintarhoista tuotiin eläimiä Yhdysvaltoihin eläintarhoja ja tutkimusta varten. Osa päätyi yksityisille kasvattajille, jotka kehittivät kaksi erillistä tyyppiä: tanakan, kompaktin amerikanpygmyvuohen ja herkemmän Nigerian kääpiövuohen. Amerikanpygmyvuohen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1975, ja rotu tuli nopeasti suosituksi lemmikkinä ja näyttelyeläimenä. Isossa-Britanniassa kehitettiin erillinen brittiläinen pygmyvuohirotu omine rotukerhoineen ja standardeineen.12

Tunnustanut viralliset osat

National Pygmy Goat Association (NPGA)

Rotuyhdistys perustettu 1975, ylläpitää kantakirjaa ja rotumääritelmää1

British Goat Society

Tunnustaa Pygmy-rodun omalla rotukerholla ja rekisterijärjestelmällä5

Pygmy Goat Club (UK)

Asettaa rotumääritelmät ja järjestää näyttelyluokkia6