Euroopan sirkkasirkka

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Ulkoinen tukiranka

Euroopan sirkkasirkalla on pitkä, hoikka runko, kolmionmuotoinen pää, suuret verkkosilmät ja kaksi siipiparia. Eturaajat ovat saalistavat, varustettu piikeillä saaliin tarttumiseen. Koiraat ovat hoikempia, pidemmillä siivillä ja tuntosarvilla, kun taas naaraat ovat tanakempia.12

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Euroopan sirkkasirkka on rohkea ja ärhäkkä saalistaja. Se viettää suurimman osan ajastaan paikallaan odottaen saalista, mutta jahtaa aktiivisesti nälkäisenä. Se voi stressaantua liiallisesta käsittelystä ja saattaa näyttää puolustavaa esitystä nostamalla siipensä ja eturaajansa.52

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Vähäiset aktiivisuustarpeet. Tarjoa kotelo, jossa on runsaasti pystysuoraa tilaa ja kiipeilytankoja. Ne ovat väijytyssaalistajia eivätkä tarvitse liikuntaa normaalin liikkumisen lisäksi.2

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Ei hoitoa tarvita. Sirkkasirkat hoitavat itseään ja syövät irronneen ulkoluurankonsa sulkamisen jälkeen. Vältä käsittelyä, koska se voi aiheuttaa stressiä.4

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Kotelon korkeuden tulee olla vähintään 3 kertaa sirkkasirkan pituus ja leveyden 2 kertaa. Aikuiselle sopii 30x30x30 cm terraario. Lämpötila 23-28°C, kosteus 40-65%. Tarjoa tekokasveja ja kiipeilytankoja. Saksassa tämä laji on suojeltu eikä sitä saa pitää lemmikkinä.21

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Lihansyöjä, syö eläviä hyönteisiä. Nymfit syövät hedelmäkärpäsiä ja pieniä sirkkoja; nuoret syövät huonekärpäsiä ja pieniä koiperhosia; aikuiset syövät isompia sirkkoja, heinäsirkkoja ja perhosia. Ruoki nymfejä päivittäin, nuoria 2-3 päivän välein, aikuisia 2-3 kertaa viikossa.35

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Yksinäinen. Älä koskaan sijoita useampaa kuin yhtä sirkkasirkkaa samaan koteloon, koska ne hyökkäävät ja syövät toisiaan. Pieniä nymfejä L3-ikään asti voidaan pitää yhdessä, jos ruokaa ja tilaa on runsaasti.21

Tarina mistä kaikki alkoi

Euroopan sirkkasirkka on kotoisin Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta. Se tuotiin Pohjois-Amerikkaan 1600-luvulla auttamaan maatalouden tuholaisten torjunnassa. Harrastajat ovat pitäneet sitä lemmikkinä jo monta vuotta sen kiehtovan saalistuskäyttäytymisen ja suhteellisen yksinkertaisten hoitovaatimusten vuoksi.21

Tunnustanut viralliset osat

IUCN Red List

Arvioitu elinvoimaiseksi maailmanlaajuisesti.1