Intian Sauvahyönteinen

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Siivetön, oksamainen ulkoinen tukiranka

Pitkä, ohut, siivetön hyönteinen, joka näyttää pieneltä oksanpätkältä. Aikuisilla naarailla on punainen laikku etujalkojen tyven sisäpuolella ja keltainen laikku keskijaloissa. Vastakuoriutuneet poikaset ovat pieniä, tummia ja lankamaisia.132

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Rauhallinen ja hidasliikkeinen. Se viettää päivän leväten hiljaa ravintokasvillaan ja aktivoituu ja syö pimeän jälkeen. Häirittynä se saattaa jäykistyä ja pysyä paikallaan, mikä on osa sen naamiointia eikä mikään stressin merkki pitäjälle.14

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Erittäin vähäinen. Hyönteinen syö ja liikkuu pääasiassa yöllä ja tarvitsee vain tarpeeksi kiipeilytilaa ravintokasviensa joukossa.1

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Sumuttele terraarion sisäosia ja ravintokasvien lehtiä kevyesti joka ilta haalealla vedellä. Pidä leikatut kasvinvarret vesipurkissa, jonka aukko on peitetty, jotta nymfit eivät putoa sisään. Siirrä hyönteisiä varovasti pehmeällä siveltimellä sen sijaan, että vetäisit niitä irti oksasta, sillä jalat voivat irrota. Kadonnut jalka voi kasvaa takaisin seuraavassa sulassa, kun hyönteinen on vielä nymfi. Naaraat munivat vapaasti, joten kerää munat lattialta, jos haluat kuoriutuvan lisää; munien kuoriutuminen voi kestää noin kahdesta kuukaudesta vuoteen.453

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Tuulettuva terraario, joka on vähintään kolme kertaa aikuisen hyönteisen korkuinen (30 cm tai enemmän on hyvä minimi), jotta se voi roikkua sulkiessaan. Normaalit kotilämpötilat noin 17 °C ja yli sopivat sille, ja se viihtyy melko avoimessa, ilmavassa häkissä. Pidä se poissa suorasta auringonvalosta ja pois ylikuumenemispisteistä, kuten kasvihuoneista.45

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Vain tuoreita lehtiä. Karhunvatukka (blackberry) on perusravintoa, ja myös likusteri, muratti, orapihlaja, ruusu, vadelma, tulipensas ja tammi kelpaavat. Pese lehdet ja tarjoa ne varsilla, jotka pidetään vedessä, jotta ne pysyvät tuoreina useita päiviä.2543

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Rauhallinen lajitovereidensa kanssa ja yleisesti pidetään pienissä ryhmissä. Koska naaraat lisääntyvät ilman uroksia, ryhmä kasvaa itsestään, ellei munia poisteta.43

Tarina mistä kaikki alkoi

Lajin kuvasi virallisesti Sinéty vuonna 1901. Nykyään ympäri maailmaa pidetyt hyönteiset polveutuvat Tamil Nadusta Etelä-Intiasta peräisin olevista viljelykannoista, ja lähes kaikki niistä ovat naaraita, jotka lisääntyvät laskemalla hedelmöittämättömiä munia. Niiden helppo hoito teki niistä klassisen laboratorio- ja luokkahuonehyönteisen, mistä nimi laboratoriokeppitikku tulee, ja niistä tuli ensimmäinen laji Phasmid Study Groupin viljelylistalla, numerolla PSG 1. Karanneet tai vapautetut hyönteiset ovat myös asettuneet ulos muutamiin paikkoihin Intian ulkopuolella, mukaan lukien osia Isosta-Britanniasta, Portugalista, Etelä-Afrikasta ja Yhdysvalloista, missä niitä on havaittu koristekasveilla.1267

Tunnustanut viralliset osat

Phasmid Study Group

Viljelynumero PSG 1, listattu yleiseksi viljelylajiksi Intiasta (kuvannut Sinéty, 1901)2