Argentiinan mustavalkotegu

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Helmimäiset suomut, tanakka maalisko

Suuri, voimakasrakenteinen lisko, jolla on tukeva pää ja pitkä, paksu häntä. Aikuisilla on rohkea mustavalkoinen kuvio raitoja ja pilkkuja. Poikaset aloittavat kirkkaan smaragdinvihreällä päällä ja kaulalla, ja nuorten terävät musta-keltaiset hännänraidat hajoavat vähitellen pilkutukseksi niiden kypsyessä.1

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Usein rauhallinen ja leppoisa lemmikkinä asetuttuaan, vaikka nuoret tegut käyvät läpi vilkkaamman teinivaiheen. Tasaisella ja jatkuvalla käsittelyllä monet tulevat huomattavan rentoutuneiksi omistajiensa seurassa, mutta kuten mikä tahansa suuri lisko, ne eivät halua tulla säikytetyiksi.31

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Aktiivinen, maanpäällinen ravinnonetsijä, joka tykkää liikkua, kaivaa ja tutkia päivällä, ja hidastuu sitten kausittaiseen lepoon (brumaatioon) lämpötilojen laskiessa syksyllä. Erittäin suuri terraario ja valvottu aika sen ulkopuolella pitävät sen kiireisenä.13

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Tarjoa suuri vesikulho, joka on tarpeeksi iso kylpemiseen, käytä hanavettä tai lähdevettä, vaihda se 2-3 päivän välein tai aina kun se on likainen. Seuraa lämpötiloja infrapunalämpömittarilla ja pidä kosteus korkeana säännöllisellä sumuttamisella ja kostealla alustalla. Suunnittele vuosittainen brumaatiojakso.45

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Aikuisen vähimmäisterraario noin 3 x 1,5 x 1,5 m koiraille ja 2,4 x 1,2 x 1,2 m naarailla, suurempi jos mahdollista. Paistattelupinta 52-57 °C, lämmin puoli 32-35 °C, viileä puoli 24-29 °C ja yöllä 20-23 °C. Kosteus 70-80 % kostealla piilolla. Tarjoa 12-14 tuntia UVB:tä päivittäin (UVI noin 3-4 paistattelupaikalla).65

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Kaikkiruokainen. Suositeltu tasapaino on noin 60 % eläinproteiinia (hyönteiset, kokonaiset saaliit kuten hiiret ja rotat, munat), 30 % vihanneksia kuten lehtikaali, kurpitsa ja paprika, ja 10 % hedelmiä kuten marjat ja meloni. Poikaset syövät noin viisi kertaa viikossa, vähentyen noin kahteen kertaan viikossa yli kaksivuotiailla aikuisilla; annokset suunnilleen tegun pään kokoisia.41

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Ei tarvitse kumppania; pidetään yleensä yksin. Se luo siteen omistajaansa säännöllisellä, kärsivällisellä käsittelyllä.3

Tarina mistä kaikki alkoi

Duméril ja Bibron kuvasivat lajin vuonna 1839, nimeten sen luonnontieteilijä ja taiteilija Maria Sibylla Merianin mukaan. Yli 150 vuoden ajan se sekoitettiin kultateguun (Tupinambis teguixin), sijoitettiin Tupinambis-sukuun vuonna 1995, ja siirrettiin takaisin Salvator-sukuun vuonna 2012. Se on suurin teguista ja on tullut tunnetuksi lisko lemmikkikaupassa.12

Tunnustanut viralliset osat

IUCN Red List

Elinvoimainen (IUCN 3.1).1

The Reptile Database

Hyväksytty laji Salvator merianae Duméril & Bibron, 1839, kolmella alalajilla.2