Sulkabasiliski

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

suomut

Sulkabasiliski on hoikka, kirkkaanvihreästä sinivihreään vaihteleva lisko, jolla on litteä ruumis ja pitkä, litteä häntä. Selkä on pienten, rakeisten suomujen peitossa, kun taas vatsan suomut ovat sileät. Aikuisilla koirailla on kolme näkyvää harjaa: yksi korkea, luinen harja päässä, pienempi selässä ja toinen hännässä. Naarailla harjat ovat pienempiä tai puuttuvat kokonaan, ja ne saattavat säilyttää osan nuoruuden raidallisesta kuvioinnista. Silmät ovat kirkkaan keltaiset, ja alapuoli on vaaleamman vihreä.214

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Sulkabasiliskit ovat luonnostaan arkoja, reaktiivisia ja säikkyjä, ja ne luottavat nopeuteen ja vedessä juoksemiseen paetakseen uhkia. Ne eivät ole käsiteltäviä lemmikkejä; ne stressaantuvat helposti, varsinkin jos ne on pyydystetty luonnosta. Vankeudessa kasvatetut yksilöt voivat olla rauhallisempia, mutta ne silti mieluummin tarkkailevat etäältä. Ne ovat reviiritietoisia, erityisesti koiraat, ja tarvitsevat runsaasti piilopaikkoja tunteakseen olonsa turvalliseksi. Nämä liskot sopivat parhaiten kokeneille omistajille, jotka nauttivat aktiivisten, esiintymisorientoituneiden eläinten seuraamisesta.541

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Sulkabasiliskit ovat päiväaktiivisia ja erittäin vilkkaita, ja ne tarvitsevat suuren, pystysuuntaisen terraarion, jossa on runsaasti kiipeilyoksia, tiheää kasvillisuutta ja iso vesialue. Ne tarvitsevat lämpimän paistattelupaikan (jopa 40°C) ja UVB-valaistuksen. Terraarion tulee olla vähintään 200 x 150 x 230 cm parille tai suurempi ryhmälle. Kosteus on pidettävä korkeana (70-100 %) hyvällä ilmanvaihdolla.416

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Nämä liskot tarvitsevat puhtaan, hyvin hoidetun sademetsäterraarion. Säännöllinen sumuttaminen on välttämätöntä kosteuden ylläpitämiseksi, mutta ilmanvaihdon on estettävä homeen muodostuminen. Vesiallas on pidettävä puhtaana ja tarpeeksi syvänä uimista varten. Kuonovammoja lasista tai verkosta voi esiintyä; tarkastus ja varovainen käsittely ovat tarpeen. Täydennä ruokaa kalsiumilla ja D3-vitamiinilla, varsinkin jos UVB-valaistus on rajallinen.54

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Sulkabasiliskit tarvitsevat suuren, korkean sademetsäterraarion, jossa on paljon kiipeilyoksia, tiheitä kasveja, korkkiputkia ja vähintään 12-13 cm syvä vesiallas. Päivälämpötila: 25-30°C, paistattelupaikka jopa 40°C, yölämpötila 20-22°C. Kosteus 70-100 %. UVB-valaistus on välttämätön. Ne eivät horrosta. Ulkoterraario luonnonvalolla on hyödyllinen, mutta ilmanvaihdon on oltava hyvä. Ne eivät ole myrkyllisiä eikä niiden pitäminen ole laitonta useimmissa maissa, mutta tarkista aina paikalliset määräykset.413

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Sulkabasiliskit ovat kaikkiruokaisia, mutta syövät pääasiassa eläinperäistä ruokaa vankeudessa. Niiden ruokavalioon tulisi kuulua erilaisia hyönteisiä: sirkkoja, heinäsirkkoja, torakoita, jättitoukkia, vahakoita ja silkkiäistoukkia. Ne hyväksyvät myös pieniä selkärankaisia, kuten pinkie-hiiriä, pieniä makean veden kaloja ja satunnaisesti pieniä poikasia. Hedelmiä (banaaneja, marjoja) ja vihanneksia (lehtikaalia, voikukkaa) voidaan tarjota kohtuudella. Hyönteiset tulee täyttää ravinnolla ja pölyttää kalsium- ja vitamiinilisillä.154

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Sulkabasiliskit ovat reviiritietoisia. Vain yksi koiras tulee pitää terraariossa, sillä koiraat tappelevat aggressiivisesti. Niitä voidaan pitää pareittain tai ryhmissä, joissa on yksi koiras ja useita naaraita. Ne eivät nauti käsittelystä, ja niitä on parasta tarkkailla eikä koskea. Rauhallinen ympäristö, jossa on mahdollisuus vetäytyä, vähentää stressiä. Ne eivät sovi meluisiin kotitalouksiin tai koteihin, joissa on pieniä lapsia, jotka saattavat häiritä niitä.541

Tarina mistä kaikki alkoi

Sulkabasiliskiä on aina ihaillut kotoperäisissä Keski-Amerikan sademetsissä sen silmiinpistävän vihreän värin ja huomattavan kyvyn juosta veden pinnalla vuoksi, mikä on ansainnut sille lempinimen 'Jeesus Kristus -lisko'. Se kuvattiin tieteellisesti ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Lemmikkinä sen suosio kasvoi eksoottisten matelijoiden kiinnostuksen myötä 1900-luvun lopulla, vaikka se on edelleen harvinaisempi kuin jotkut muut liskot vaativien tila- ja kosteusvaatimustensa vuoksi. Luonnosta pyydystetyt yksilöt ovat usein liian hermostuneita menestyäkseen, joten vankeudessa kasvatettuja eläimiä suositellaan vahvasti, ja niitä on yhä enemmän saatavilla erikoistuneilta kasvattajilta.251