Sarvileguaani

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

suomut

Sarvileguaanilla on karkea, kuhmurainen suomusto, joka on yleensä harmaanruskea tai oliivinvärinen, auttaen sitä sulautumaan kiviseen ympäristöönsä. Sen erottuvin piirre on luinen, sarvimainen kuhmu kuonossa, mistä se on saanut nimensä 'sarvileguaani'. Sillä on myös piikikkäiden suomujen harja, joka ulottuu niskan takaa hännänpäähän.51

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Sarvileguaanit ovat yleensä rauhallisia ja voivat kesyyntyä hyvin, nauttien usein varovaisesta käsittelystä ja jopa vaikuttaen hakevan huomiota. Ne ovat kuitenkin herkkiä ympäristölleen ja voivat olla oikukkaita. Pelästyessään tai ahdistuessaan ne saattavat purra tai läimäyttää vahvalla hännällään, ja niiden kynnet voivat naarmuttaa. Kaiken kaikkiaan niitä pidetään yhtenä rauhallisimmista suurista liskoista.14

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Nämä leguaanit ovat päiväaktiivisia ja tarvitsevat runsaasti tilaa liikkua, paistatella ja tutkia. Ne ovat heliotermisiä, eli ne luottavat auringonvaloon lämpötilan säätelyssä, joten asianmukainen lämpögradientti paistattelupaikalla on välttämätön. Ulkotarha on ihanteellinen, mutta sisätiloissa tarvitaan UVB-valaistus ja lämpölamppu.32

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Sarvileguaanit tarvitsevat puhtaan, tilavan tarhan, jossa on lämpögradientti (paistattelualue noin 35-40°C ja viileämmät alueet noin 25-30°C). UVB-valaistus on välttämätön kalsiumaineenvaihdunnalle. Ne tarvitsevat myös matalan vesiastian juomista ja liotusta varten. Niiden kynsiä voi joutua ajoittain leikkaamaan, jos ne kasvavat liian pitkiksi.43

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Aikuisen vähimmäistarhakoko on 8 jalkaa pitkä, 4 jalkaa leveä ja 4 jalkaa korkea. Ulkotarha on suositeltava aina kun mahdollista. Tarhassa on oltava piilopaikkoja, kiipeilyoksia ja paistattelualue. Alustana voi käyttää sanomalehteä, matelijamattoa tai multaa. Ne ovat uhanalaisia ja suojeltuja alkuperäisellä levinneisyysalueellaan; niiden pitäminen voi olla rajoitettua joissakin maissa, joten tarkista paikalliset lait.426

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Sarvileguaanit ovat pääasiassa kasvinsyöjiä. Niiden ruokavalion tulisi koostua vähintään 95-prosenttisesti kasvimateriaalista, pääasiassa lehtivihanneksista, sekä hieman vihanneksia ja pieniä määriä hedelmiä. Ne saattavat satunnaisesti syödä hyönteisiä tai muita pieniä eläimiä, mutta tätä tulisi rajoittaa. Raikasta vettä on oltava aina saatavilla.23

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Nämä leguaanit ovat reviiritietoisia ja yleensä yksineläjiä. Ne voidaan majoittaa yksin, ja koiraat saattavat tapella, jos niitä pidetään yhdessä. Ne eivät ole myrkyllisiä, mutta ne ovat uhanalainen laji; joissakin maissa niiden pitäminen on laitonta ilman lupia. Tarkista aina paikalliset määräykset ennen hankintaa.56

Tarina mistä kaikki alkoi

Sarvileguaani on ollut tieteen tiedossa 1700-luvun lopulta lähtien, ja Bonnaterre kuvasi sen ensimmäisen kerran vuonna 1789. Sitä on pitkään pidetty eläintarhoissa ja yksityisten matelijaharrastajien luona, vaikka se on edelleen harvinainen lemmikkikaupassa uhanalaisen asemansa ja erityisten hoitotarpeidensa vuoksi. Lajin säilyttämiseksi on olemassa vankeudessa tapahtuvia jalostusohjelmia.74

Tunnustanut viralliset osat

IUCN

Uhanalainen6

Kuinka monta 10000-170006