Knabstrupper

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

lämminverinen

Knabstrupper on lämminverinen hevonen, jolla on pitkäjalkainen, iso ja sopusuhtainen rakenne. Sillä on hyvä syvyys ja leveys, hyvin muotoiltu keskipitkä kaula, pitkä ja viisto lapa, vahva selkä, lyhyt ja lihaksikas lanne sekä hieman viisto takaosa. Raajat ovat vahvat ja oikein linjassa, ja kintereet ja vuohiset ovat hyvin muodostuneet. Liikkeet ovat kevyet, eteenpäin suuntautuvat, rytmikkäät ja joustavat.4

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Knabstrupperit tunnetaan vilkkaasta mutta ystävällisestä ja yhteistyöhaluisesta luonteestaan. Ne ovat lempeitä, helposti käsiteltäviä eivätkä temperamenttisia, eikä niillä ole ilkeitä taipumuksia. Ne sopivat niin aloitteleville kuin kokeneille ratsastajille ja ajajille, ja ne ovat kestäviä ja halukkaita kumppaneita.14

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Knabstrupperit ovat monipuolisia ja loistavat kouluratsastuksessa, estehypyssä, kenttäratsastuksessa, metsästyksessä, ajossa ja voltissa. Ne tarvitsevat säännöllistä liikuntaa ja henkistä stimulaatiota, ja ne sopivat hyvin sekä ratsastus- että ajolajeihin.24

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Tavallinen hevosenhoito pätee: säännöllinen harjaus, kavioiden hoito, hammastarkastukset, madotus ja rokotukset. Niiden raidalliset kaviot ja pilkullinen iho eivät vaadi erityishoitoa. Ne ovat kestäviä ja voivat asua ulkona asianmukaisella suojalla.1

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Knabstrupperit ovat kestäviä, ja niitä pidettiin perinteisesti ulkona ympäri vuoden, joten ne tarvitsevat pääsyn laitumelle tai tarhaan, jossa on suoja. Ne tarvitsevat turvallisen, tilavan ympäristön, jossa on hyvä aitaus ja kuiva, puhdas talli tai kenttäsuoja suojaamaan äärimmäiseltä säältä.1

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Tyypillinen hevosen ruokavalio: hyvälaatuista heinää tai laidunruohoa, täydennettynä viljalla tai väkirehulla työtason mukaan. Raikasta, puhdasta vettä on oltava aina saatavilla. Ne tunnetaan 'hyvinä syöjinä', ja niiden ruokintaa on ehkä tarkkailtava liikalihavuuden välttämiseksi.1

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Hevoset ovat laumaeläimiä, ja knabstrupperit viihtyvät hevosseurassa. Ne tulisi pitää vähintään yhden toisen hevosen tai ponin kanssa. Niillä on ystävällinen, yhteistyöhaluinen luonne, ja ne tulevat yleensä hyvin toimeen muiden kanssa.14

Tarina mistä kaikki alkoi

Knabstrupper-rotu alkoi vuonna 1812, kun Villars Lunn, Knabstrupin kartanon omistaja Tanskassa, osti silmiinpistävän täplikkään tamma nimeltä Flæbe teurastajalta. Flæbe oli espanjalaista alkuperää, tuotu Tanskaan Napoleonin sotien aikana. Se oli tummanpunainen valkoisella harjalla ja hännällä, peitetty pienillä valkoisilla lumihiutaleilla, ja sillä oli ruskeita täpliä valkoisella peitolla. Lunn astutti sen paikallisilla oreilla, ja ensimmäinen knabstrupper-varsa syntyi vuonna 1813. Ori Thor, syntynyt 1847, on rodun todellinen kantaisä. Hevosia käytettiin vaunujen vetoon, maataloustöihin ja myöhemmin ratsuväen hevosina, mutta niiden silmiinpistävä väri teki niistä helppoja kohteita sodassa. Knabstrupin kartanon tuhoisan tulipalon jälkeen 1800-luvun lopulla rotu melkein kuoli sukupuuttoon, mutta se elvytettiin risteyttämällä jäljellä olevia täplikkäitä hevosia muiden rotujen kanssa. 1960-luvulle mennessä niitä oli jäljellä vain noin 100, mutta suojelutoimet ovat lisänneet populaation noin 2000 yksilöön maailmanlaajuisesti. Rotu on edelleen uhanalainen. Vuonna 1972 tehtiin kokoluokitus: yli 147 cm säkäkorkeudeltaan olevat ovat knabstrupper-hevosia, ja 147 cm tai alle ovat knabstrupper-poneja. Rotu tunnetaan leopardikompleksin aiheuttamasta täplityksestä, valkoisesta silmänvalkuaisesta (ihmisen silmät), pilkullisesta ihosta ja raidallisista kavioista.123

Tunnustanut viralliset osat

Knabstrupperforeningen for Danmark (Knabstrupper Association of Denmark)

Virallinen rotuyhdistys ylläpitää kantakirjaa ja jalostusohjelmia hevos- ja ponikooille.3

Kuinka monta hieman yli 20002