Jättiläisvesilude

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Ulkoinen tukiranka

Jättiläisvesiluteella on litteä, soikea ruumis, joka on ruskea tai oliivinvärinen, ja kova ulkoinen tukiranka. Etujalat ovat pihtimäiset saaliin tarttumista varten, kun taas takajalat ovat litteät ja reunustettu pienillä karvoilla uinnin helpottamiseksi. Vatsanpäässä on lyhyt, snorkkelimainen putki, jota kutsutaan siipiksi, ja jota se työntää veden yläpuolelle hengittääkseen.34

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Jättiläisvesiluteet ovat aggressiivisia petoja jopa itseään paljon suurempia saaliita kohtaan, mutta ne eivät tyypillisesti ui aktiivisesti, vaan mieluummin makaavat liikkumatta ja väijyvät. Niitä tulee käsitellä erittäin varovasti, koska ne voivat antaa erittäin kivuliaan piston lävistävillä suuosillaan, jotka myös ruiskuttavat myrkyllistä sylkeä. Akvaariossa ne liikkuvat vähän ja viettävät suurimman osan ajasta aivan pinnan alapuolella.357

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Vähäinen. Ne ovat paikallaan väijyviä metsästäjiä eivätkä tarvitse suurta uintialuetta. Akvaariossa on kuitenkin oltava telineitä tai esineitä, jotka ulottuvat lähelle veden pintaa, jotta ne voivat hengittää helposti. Ne eivät liiku aktiivisesti.57

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Vesi tulee vaihtaa tai puhdistaa säännöllisesti, erityisesti ruokinnan jälkeen. Suodatus on valinnaista ja ilmastusta ei tarvita. Akvaariossa on oltava tiivis, tuuletettu kansi karkaamisen estämiseksi. Pohjamateriaalia ei tarvita, mutta kelluva korkkikuori, muovikasvit ja muutama pieni kivi tarjoavat piilopaikkoja.58

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Yksi aikuinen tarvitsee vähintään 1 litran vettä. Akvaariossa tulee olla tikkuja tai kasvinvarsia, jotka ulottuvat vähintään 10 cm vedenpinnan yläpuolelle toimien munimispaikkoina ja telineinä. Vesiluteen on päästävä helposti pintaan hengittääkseen siipensä kautta. Lämpötila tulisi pitää 22–26 °C:ssa, vaikka ne sietävät 15–30 °C:ta. Ne eivät kykene kiipeämään sileillä pinnoilla, mutta turvallinen kansi on silti välttämätön.5

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Ruoki elävällä saaliilla, kuten sirkat, torakat, jauhomadot, vesimittarit ja selkäuimarit. Aikuisille voidaan antaa saalis pudotettuna veden pinnalle tai tarjottuna pinseteillä. Ruoki vähintään kerran viikossa; kaksi tai kolme kunnon ateriaa viikossa on ihanteellinen. Hyvin ruokitulla luteella on pyöristynyt alapuoli; voimakkaasti kölimäinen vatsa kertoo, että se tarvitsee ruokaa. Vältä luonnosta pyydystettyjä hyönteisiä, koska ne voivat kantaa torjunta-aineita tai loisia.58

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Pidä yksin, ellet yritä lisääntyä. Ne ovat kannibaaleja, erityisesti jos ne ovat ahtaita tai aliravittuja. Koiraat ovat ensisijaisia munien hoitajia; joillakin lajeilla naaras liimaa munat koiraan selkään, ja toisilla koira vartioi kasvillisuudelle laskettuja munia.53

Tarina mistä kaikki alkoi

Jättiläisvesiluteita ovat pitäneet omistautuneet harrastajat jo vuosia, erityisesti Japanissa, missä lajeja kuten Kirkaldyia deyrolli ja Lethocerus indicus myydään lemmikkikaupoissa. Niitä arvostetaan myös ravintona ja mausteena osissa Kaakkois-Aasiaa. Dramaattisen petokäyttäytymisensä ja koiraiden epätavallisen isällisen hoidon vuoksi ne ovat suosittuja hyönteisten pitäjien keskuudessa, jotka haluavat kiehtovan, vähän hoitoa vaativan vedessä elävän selkärangattoman.13