Euroopan suokilpikonna

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Kilpi ja iho

Kilpi on tummanruskeasta mustahkoon vihreän vivahduksella, usein keltaisten pilkkujen ja juovien kirjavoima. Vatsakilpi on kellertävä. Pää ja jalat ovat keltaisten pilkkujen kirjomat. Varpaat ovat räpylälliset, ja häntä on pitkä, noin puolet aikuisen ruumiinpituudesta. Jotkut yksilöt ovat lähes mustia ilman keltaisia merkkejä.514

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Euroopan suokilpikonnat ovat luonnostaan ujoja, mutta ne voivat rohkaistua lempeällä ja säännöllisellä käsittelyllä. Ne eivät ole aggressiivisia, mutta ne saattavat nipistä, jos ne pelästyvät. Liiallinen käsittely stressaa niitä, joten käsittely kannattaa pitää minimissä ja tukea aina kilpeä kunnolla.6

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Nämä kilpikonnat ovat puolivesieläimiä ja tarvitsevat suuren aitauksen, jossa on sekä vettä että kuivaa maata. Ne nauttivat paistattelusta lämpölampun alla ja sukeltavat veteen häiriintyessään. Ne ovat aktiivisia päivisin, erityisesti lämpimällä säällä, ja ne horrostavat talvella, jos niitä pidetään ulkona sopivassa ilmastossa.17

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Tarjoa puhdasta, suodatettua vettä ja vaihda vesi säännöllisesti. Suositellaan tehokasta suodatinta, jonka kapasiteetti on vähintään kaksinkertainen vesimäärään nähden. Paistattelualue lämpölampulla on välttämätön. Veden lämpötilan tulisi olla 21, 26 °C, paistattelupaikan 27, 29 °C ja ympäristön 21, 27 °C. Pohjamateriaali on valinnainen; jos käytät, valitse sileää soraa. Puhdista aitaus säännöllisesti kilpi- ja ihoinfektioiden estämiseksi.6

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Luonnossa ne elävät tyynissä, kirkkaissa makeanveden vesistöissä, joissa on muta- tai hiekkapohja ja runsaasti kasvillisuutta. Vankeudessa suositellaan suurta puolivesi-aitausta, vähintään 75, 175 gallonaa aikuisille, ja veden syvyyden tulee olla kilpikonnan koon mukainen. Niitä voidaan pitää ulkona luonnonlammikoissa leudossa ilmastossa, mutta ne on suojattava äärimmäiseltä kylmältä. Ne eivät ole myrkyllisiä, mutta joissakin maissa ne ovat suojeltuja, ja niiden pitäminen saattaa vaatia luvan tai olla kiellettyä.651

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Luonnossa ne ovat pääasiassa lihansyöjiä, syöden hyönteisiä, matoja, etanoita, nuijapäitä, pieniä kaloja ja raatoja, mutta ne syövät myös vesikasveja. Vankeudessa tarjoa monipuolista ruokaa: hyönteisiä, kastematoja, pieniä kaloja ja hieman silputtuja vihanneksia. Kaupalliset kilpikonnapelletit eivät saisi olla pääruokaa, ja niiden osuus ruokavaliosta saa olla enintään noin 25 %. Tarjoa sopivan kokoisia saaliseläimiä ja vältä yliruokintaa.46

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Euroopan suokilpikonnat ovat seurallisia ja elävät luonnossa 10, 20 yksilön ryhmissä. Vankeudessa niitä voidaan pitää ryhmissä, jos tilaa on, mutta tarkkaile aggressiota erityisesti ruokinnan aikana. Ne eivät ole sosiaalisia samalla tavalla kuin nisäkkäät, mutta ne näyttävät nauttivan yhdessä paistattelusta. Ne ovat ujoja ja suosivat piilopaikkoja. Joillakin alueilla ne ovat suojeltuja, ja luonnosta pyydystettyjen yksilöiden pitäminen on kiellettyä; vain rekisteröityjä vankeudessa kasvatettuja eläimiä saa pitää lemmikkeinä.35

Tarina mistä kaikki alkoi

Euroopan suokilpikonnaa on pidetty lemmikkinä pitkään, mutta viime vuosikymmeninä se on suojeltu monilla alueilla. Historiallisesti luonnonvaraisia yksilöitä otettiin luonnosta, mutta nykyään omistus on rajoitettu rekisteröityihin vankeudessa kasvatettuihin eläimiin. Laji on vähentynyt elinympäristöjen häviämisen, saastumisen ja kilpailun vuoksi, erityisesti punakorvakilpikonnan kaltaisten vieraslajien takia. Isossa-Britanniassa sitä pidetään vieraslajina, ja luonnosta löytyvät yksilöt ovat todennäköisesti lemmikkieläinkaupan karkulaisia.51