Metsäkilpikonna

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

kilpi ja iho

Yläkilpi (selkäkilpi) on harmaanruskea tai keltainen, leveä ja matala, ja jokainen kilpisuomu on kohonnut pyramidimaiseksi harjanteeksi, mikä antaa veistoksellisen ilmeen. Alakilpi (vatsakilpi) on litteä, keltainen mustin laikuin, eikä siinä ole saranaa. Iho on enimmäkseen ruskea, mutta jaloissa ja kaulassa on usein keltaisia, oransseja tai punertavia laikkuja. Koiraat ovat hieman suurempia, niillä on leveämpi pää, pidempi ja paksumpi häntä sekä kovera vatsakilpi.13

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Metsäkilpikonnat ovat yleensä ei-aggressiivisia ihmisiä kohtaan ja voivat tulla melko vuorovaikutteisiksi ja uteliaiksi omistajiensa kanssa. Ne ovat aktiivisia ja valppaita, ja monet pitäjät kokevat ne koulutettaviksi. Ne voivat kuitenkin olla puoliaggressiivisia muita kilpikonnia kohtaan, joten useiden yksilöiden pitäminen vaatii huolellista hallintaa.51

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Metsäkilpikonnat ovat päiväaktiivisia ja erittäin vilkkaita. Ne tarvitsevat runsaasti tilaa liikkua, kiipeillä ja tutkia. Sisäkotelo yhdelle aikuiselle yksilölle tulisi olla vähintään 48 x 18 x 21 tuumaa (122 x 46 x 53 cm), ja suurempi on parempi. Ulkokotelo lämpiminä kuukausina on ihanteellinen, mutta kotelossa on oltava ulkonema, koska ne ovat erinomaisia kiipeilijöitä. Ne tarvitsevat myös suuren vesialueen uimista ja liotusta varten.56

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Veden laatu on erittäin tärkeää; käytä raskastehoista suodatinta, joka on mitoitettu kaksinkertaiselle vesimäärälle. Alustan tulisi olla sekoitus hiekkaa, raikasta multaa ja lehtikariketta kaivautumisen mahdollistamiseksi. Sisäkoteloissa tarvitaan kostea seos turvetta ja pintamultaa. Tarjoa UVB-valaistus ja paistattelualue. Puhdista kotelo säännöllisesti kilpi- ja ihoinfektioiden estämiseksi.5

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Metsäkilpikonnat ovat puolivesieläimiä ja tarvitsevat sekä suuren vesialueen että kuivan maa-alueen. Luonnossa ne elävät mutkittelevien jokien ja purojen lähellä hiekka- tai sorapohjilla, ja ne viettävät suuren osan aktiivikaudesta läheisissä metsissä, niityillä ja kosteikoissa. Vankeudessa toista tämä tilavalla kotelolla, jossa on puhdasta, suodatettua vettä, paistattelupaikka ja kostea maa-alue hiekkaisella maalla ja lehtikarikkeella. Ne horrostavat noin lokakuusta huhtikuuhun, jos niitä pidetään ulkona sopivassa ilmastossa. Huomio: Metsäkilpikonna on uhanalainen laji ja suojeltu lailla monilla alueilla; niiden ottaminen luonnosta on laitonta.517

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Metsäkilpikonnat ovat kaikkiruokaisia. Luonnossa ne syövät marjoja, vihreitä kasveja, sieniä, etanoita, kotiloita, matoja, hyönteisiä, sammakkoeläinten toukkia ja raatoja. Vankeudessa alle 6 kuukauden ikäiset nuoret saavat päivittäin puolet proteiinia ja puolet vihanneksia. 6, 12 kuukauden ikäisinä proteiinia annetaan joka toinen päivä ja vihanneksia päivittäin. Aikuiset (yli 1-vuotiaat) saavat 75% vihanneksia päivittäin ja 25% proteiinia kaksi tai kolme kertaa viikossa. Hyviä proteiininlähteitä ovat kaupalliset kilpikonnapelletit, kastemadot, sirkat, etanat ja katkaravut. Vihanneksia ovat voikukanlehdet, lehtikaali, lehtikaali, raastettu kurpitsa ja bataatti sekä vesikasvit kuten limaska.581

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Metsäkilpikonnat eivät ole kovin sosiaalisia; ne voidaan pitää yksin tai ryhmissä, jos tilaa on. Ne voivat kuitenkin olla puoliaggressiivisia muita kilpikonnia kohtaan, joten ryhmä tarvitsee erittäin suuren kotelon (vähintään 20 x 30 jalkaa neljälle tai useammalle). Ne ovat vuorovaikutteisia ihmishoitajien kanssa ja nauttivat tutkimisesta. Koska ne ovat uhanalainen laji, ne ovat suojeltuja lailla Kanadassa ja osissa Yhdysvaltoja; hanki aina vankeudessa kasvatettuja eläimiä luotettavilta kasvattajilta äläkä koskaan ota niitä luonnosta.51

Tarina mistä kaikki alkoi

Metsäkilpikonnia on pidetty lemmikkeinä jo monta vuotta niiden houkuttelevan ulkonäön, maanpäällisten tapojen ja rauhallisen luonteen vuoksi ihmisten seurassa. Niiden suosio on kuitenkin vaikuttanut kannan vähenemiseen, ja ne on nyt luokiteltu uhanalaisiksi Kanadassa ja suojeltu useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Nykyään vastuullisten pitäjien tulisi hankkia vain vankeudessa kasvatettuja eläimiä lisensoiduilta kasvattajilta. Laji on myös monien suojelu- ja tutkimustoimien kohteena.15

Tunnustanut viralliset osat

COSEWIC (Committee on the Status of Endangered Wildlife in Canada)

Listattu uhanalaiseksi Kanadassa.1