Suffolk-lammas

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

villa

Suffolkilla on valkoinen, keskipitkävillainen fleece, joka on kohtalaisen lyhyt ja tiheä, kuidun halkaisijan ollessa noin 24, 33 mikronia. Kasvot ja jalat ovat paljaat ja mustat, ja lammas on luonnostaan sarveton. Runko on suuri, pitkä ja tanakka, ja lavat ovat sileät.135

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Suffolk-lampaat ovat valppaita ja oppivat nopeasti, mutta ne rauhoittuvat helposti, kun ne tottuvat sinuun. Uuhet ovat yleensä helpompia käsitellä kuin pässit. Pienissä harrastekatraissa niiden yksilölliset luonteet pääsevät esiin, ja niitä voi taluttaa ämpärillisellä ruokaa. Ne eivät ole aggressiivisia, ja niitä pidetään hiljaisina suureksi roduksi.3

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Suffolkit tarvitsevat runsaasti tilaa laiduntaa ja liikkua. Harrastekatralle suositellaan 5, 7 lammasta hehtaarilla (2, 3 eekkerillä) ilman lisäruokintaa. Ne pitävät lyhyestä ruohosta ja tutkivat mielellään laidunta tai niittyä. Päivittäistä käsiruokintaa voi käyttää kesyttämiseen, mutta ne tarvitsevat silti tilaa liikkua.3

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Keritseminen tarvitaan kerran vuodessa, mikä voi olla kallista, jos lampaita on vain muutama. Madotus kahdesti vuodessa on suositeltavaa, ja karitsojen hännät tulisi typistää kärpästen aiheuttamien ongelmien estämiseksi. Kavioita voi joutua trimmamaan silloin tällöin. Puhtaat kasvot ja jalat vähentävät kärpäsongelmia, ja rotu on vähemmän altis sisäloisille kuin jotkut muut rodut.3

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Suffolkit ovat kestäviä ja voivat elää laitumella, heinällä tai jopa karulla maalla, kunhan niiden ravinnontarpeet täyttyvät. Ne tarvitsevat suojaa äärimmäiseltä säältä, kuten yksinkertaisen kenttäsuojan tai navetan. Aidan on oltava turvallinen, jotta ne pysyvät sisällä ja pedot pysyvät ulkona. Niiden pitäminen ei ole laitonta useimmissa maissa, mutta paikalliset kaavoitus- ja karjasäännökset on aina tarkistettava.34

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Kasvinsyöjinä Suffolk-lampaat syövät ruohoa, heinää, lehtiä ja pensaikkoa. Hyvä laidun on ihanteellinen, mutta heinä ja pieni määrä kaupallista lammasrehua voivat täydentää ruokavaliota, kun ruoho on niukkaa. Raikasta vettä on oltava aina saatavilla.4

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Lampaat ovat laumaeläimiä, eikä niitä saa koskaan pitää yksin. Pari tai pieni ryhmä on välttämätön niiden hyvinvoinnille. Suffolkit tulevat hyvin toimeen muiden lampaiden kanssa, ja niitä voi pitää muun karjan kanssa, jos ne esitellään varovasti. Ne eivät ole myrkyllisiä, eivät suojeltuja, ja niiden pitäminen on laillista useimmissa paikoissa, mutta paikalliset karjasäännökset on aina tarkistettava.3

Tarina mistä kaikki alkoi

Suffolk-rotu kehitettiin 1700-luvun lopulla Bury St Edmundsin ympäristössä Suffolkin kreivikunnassa Englannissa. Se syntyi risteyttämällä Norfolk Horn -uuhia Southdown-pässien kanssa. Norfolk Horn toi kestävyyden ja lihan maun, kun taas Southdown antoi rauhallisen luonteen ja hyvän rungon. Aluksi niitä kutsuttiin mustakasvoisiksi tai Southdown-Norfolkeiksi. Nimi Suffolk kirjattiin ensimmäisen kerran vuonna 1797 maatalouskirjailija Arthur Youngin toimesta. Rotu tunnustettiin omaksi vuonna 1810, ja Suffolk Sheep Society perustettiin vuonna 1886. Suffolkeista tuli nopeasti johtava terminaalipässirotu Isossa-Britanniassa, ja niitä on nyt kaikkialla maailmassa. Niitä arvostetaan edelleen nopeasta kasvusta, helposta karitsoinnista ja erinomaisesta lihasta.216

Tunnustanut viralliset osat

Suffolk Sheep Society

Rotuyhdistys perustettu vuonna 1886; ensimmäinen laumakirja julkaistu vuonna 18872