Japaninviiriäinen

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Lyhyet, tiiviit höyhenet

Pyöreä, kompakti pikkulintu, jolla on lyhyt pyrstö ja lyhyet jalat, rakennettu maassa elämiseen. Villityypin höyhenpeite on kirjava sekoitus ruskean ja kellanruskean sävyjä, ja silmän yläpuolella on vaalea juova, joka tarjoaa erinomaisen naamioinnin ruohikossa. Aikuisilla koirailla on yleensä yksivärinen ruosteenruskea rinta, kun taas naarailla on vaaleampi rinta, jossa on tummia pilkkuja, mikä tekee niistä helposti erotettavissa villivärissä.12

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Rauhallisia, touhukkaita pikkulintuja, jotka viettävät päivänsä etsien ruokaa, kaivellen ja kylpien hiekassa. Ne ovat luonnostaan hieman säikkyjä ja pyrkivät ampumaan suoraan ylöspäin säikähtäessään, joten lempeä, tasainen käsittely ja rauhallinen ympäristö auttavat niitä rentoutumaan. Koiraat ilmoittavat itsestään lyhyellä, toistuvalla kukunnalla, kun taas naaraat ovat hiljaisempia.812

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Aktiivisia ruoanetsijöitä, jotka tykkäävät kävellä, juosta ja kaivella kuivikkeessa mieluummin kuin lentää. Lattia, jossa on hiekkaa, purua tai olkea, antaa niille mahdollisuuden etsiä ruokaa, ja hiekkakylpyä käytetään useita kertoja päivässä. Nokittavat esineet ja hajallaan oleva ruoka pitävät ne kiireisinä.81

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Ne pitävät höyhenensä kunnossa hiekkakylvyillä, joten kuiva hiekkakylpy on tärkein hoitotarve. Tarjoa pehmeä tai joustava katto, jotta äkillinen ylöshyppy ei vahingoita niitä, ja vähintään 30 cm korkeutta. Puhdas vesi ja tuore kuivike on pidettävä kunnossa päivittäin.81

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Lattia-aitaus tai lintuhäkki on parempi kuin pieni metallihäkki. Kaupalliset ohjeet antavat vähimmäistilaksi noin 145 cm² lattiaa lintua kohti, mutta hyvinvointiohjeet suosivat enemmän tilaa, kiinteää kuivitettua lattiaa, piilopaikkoja (kasveja, sermejä tai heinää) ja hiekkakylpyä. Vähintään 30 cm korkea aitaus, jossa on pehmeä katto. Munintaa tuetaan noin 14-18 tunnin valolla päivässä. Pienet poikaset tarvitsevat lämpöä noin 35 °C ensimmäisellä viikolla, ja lämpötilaa lasketaan asteittain joka viikko.84

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Luonnossa ne syövät ruohonsiemeniä, kuten hirssiä ja panicumia, sekä hyönteisiä, toukkia ja pieniä matoja, ja lisäksi nielukiviä. Vankeudessa käytetään runsasproteiinista riista- tai viiriäisrehua: noin 25 % proteiinia aloitusrehussa ja noin 24 % muniville linnuille. Aikuinen syö noin 14-18 g rehua päivässä. Raikasta vettä on oltava aina saatavilla.2147

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Seurallisia lintuja, joita ei tulisi pitää yksin. Hyviä kokoonpanoja ovat kaikki naarasryhmät, koiraspari tai sekaryhmät, joissa on enintään yksi koiras neljää naarasta kohti (yksi koiras kahta tai kolmea naarasta kohti on yleinen jalostuksessa).84

Tarina mistä kaikki alkoi

Japaninviiriäisiä pidettiin Japanissa ensimmäisen kerran noin 800-900 vuotta sitten, ja pitkään niitä arvostettiin niiden äänen vuoksi, ja lintuja osallistui laulukilpailuihin. 1900-luvun alusta lähtien japanilaiset kasvattajat alkoivat valita niitä munintaa varten, ja viiriäisenmunateollisuus kukoisti noin vuoteen 1940 mennessä. Suuri osa kannasta menetettiin toisen maailmansodan aikana, ja nykyaikaiset kotieläin- ja laboratoriokannat rakennettiin uudelleen jäljelle jääneistä linnuista. 1950-luvun lopulta lähtien lajista tuli suosittu tutkimuseläin pienen kokonsa ja erittäin nopean sukupolvenvaihtumisensa ansiosta, ja sitä on käytetty genetiikassa, embryologiassa ja kehitysbiologiassa. Nykyään se on maailman yleisimmin pidetty kotieläinviiriäinen, jota kasvatetaan munien ja lihan vuoksi ja yhä enemmän takapihan lemmikkinä.1297

Tunnustanut viralliset osat

IUCN Red List (wild population)

Luonnonvarainen laji on luokiteltu lähes uhanalaiseksi.2

Taxonomy

Käsitellään omana lajinaan, Coturnix japonica, erillään läheisestä sukulaisesta peltoviiriäisestä (Coturnix coturnix); vanhempi kirjallisuus kutsuu sitä joskus Coturnix coturnix japonica.1

Domestic colour varieties

Pitäjät ja kasvattajat tunnistavat monia nimettyjä väri linjoja, kuten Faarao (villityyppi), Italialainen, Mantšurian kultainen, Tiibetiläinen, Rosetta, Englannin valkoinen ja Smokki; näille ei ole yhtä kansainvälistä rotustandardielintä.7