Norfolk Black -kalkkuna

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Höyhenet

Norfolk Blackilla on melko pitkä ja syvä ruumis, leveä hartioista. Höyhenpeite on tiheä, himmeän musta kauttaaltaan, eikä siinä ole muita värejä. Jalat, varpaat ja kynnet ovat mustat, mutta ne voivat muuttua vaaleanpunertaviksi linnun ikääntyessä. Nokka on musta, ja heltta on punainen, muuttuen sinertävän valkoiseksi.234

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Norfolk Blackit ovat yleensä levollisia ja rauhallisia, vaikka luonne voi vaihdella sen mukaan, miten kasvattaja valitsee ja sosiaalistaa niitä. Jotkut linjat voivat olla kesympiä, toiset itsevarmempia. Ne eivät ole luonnostaan aggressiivisia ja voivat muuttua melko kesyiksi säännöllisen käsittelyn myötä.24

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Nämä kalkkunat ovat aktiivisia ja nauttivat kulkemisesta. Ne osaavat lentää ja yöpyvät puissa, jos niille annetaan mahdollisuus. Ne tarvitsevat runsaasti tilaa ruoan etsintään ja liikuntaan, ja niille on hyötyä ulkoilusta.4

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Perushoitoon kuuluu puhdas ja kuiva asumus, jossa on hyvä ilmanvaihto, suoja äärimmäisiltä sääolosuhteilta ja säännölliset terveystarkastukset. Niiden mustat höyhenet imevät lämpöä, joten varjo ja viileä vesi ovat tärkeitä kuumalla säällä. Kylmässä ja märässä säässä ne tarvitsevat suojaa paleltumilta. Erityistä hoitoa ei tarvita, kunhan asumus pidetään puhtaana.4

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Norfolk Blackit tarvitsevat turvallisen, petoeläimiltä suojatun aitauksen, jossa on pääsy ulkoilualueelle. Ne arvostavat suojaa sateelta, lumelta ja voimakkaalta auringolta. Asumuksessa tulisi olla orsia yöpymistä varten. Ne sopeutuvat useimpiin ilmastoihin, mutta tarvitsevat suojaa äärimmäiseltä kylmältä ja kuumuudelta. Joissakin maissa kalkkunoiden pitoon voi liittyä paikallisia säädöksiä; tarkista asia kunnasta tai maatalousviranomaiselta ennen hankintaa.4

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Kalkkunat ovat sosiaalisia lintuja, ja niitä tulisi pitää pienissä parvissa. Ne viihtyvät parhaiten oman lajinsa seurassa, ja niillä on oltava runsaasti tilaa kiusaamisen välttämiseksi. Norfolk Blackeja ei yleensä pidetä yksittäisinä lemmikkeinä; ne viihtyvät maatilalla tai pienviljelmällä muiden kalkkunoiden tai siipikarjan kanssa. Ne eivät sovellu sisä- tai kerrostaloasumiseen.24

Tarina mistä kaikki alkoi

Norfolk Black on brittiläinen kotikalkkunarotu, jonka juuret ulottuvat 1500-luvun alkuun. Espanjalaiset tutkimusmatkailijat toivat mustahöyhenisiä kalkkunoita Uudesta maailmasta Eurooppaan, ja sieltä ne saapuivat Englantiin, todennäköisesti noin vuonna 1524. Itä-Anglian, erityisesti Norfolk, maanviljelijät jalostivat näitä lintuja valikoivasti hienon lihan ja kauniin mustan höyhenpeitteen vuoksi. Vuosisatojen aikana Norfolk Blackista tuli oma englantilainen rotu. Se vietiin takaisin Amerikkaan siirtolaisten mukana 1600-luvulla, missä se vaikutti muihin perinnelajikkeisiin, kuten Slateen, Narragansettiin ja Bronzoon. 1900-luvulle tultaessa rotu oli vähentynyt ja melkein kadonnut Isossa-Britanniassa, kunnes pelastustoimet 1930-luvulla aloitettiin. Nykyään se on edelleen harvinainen, prioriteettirotu, jota pienviljelijät ja suojelijat arvostavat sen kestävyyden, erinomaisen maun ja historiallisen merkityksen vuoksi.1245

Tunnustanut viralliset osat

American Poultry Association (APA)

Tunnustettu Standard of Perfection -standardissa vuonna 18744

Poultry Club of Great Britain (PCGB)

Luokiteltu kevyeksi kalkkunaksi1

Rare Breeds Survival Trust (RBST)

Listattu 'prioriteetti'-suojelun tasoksi vuonna 20261