Karakullammas

Ulkonäkö miten sellaisen tunnistaa

Villatakki

Karakullampaalla on erottuva kaksoisturkki: pitkä, kiiltävä päällysturkki ja hieno, pehmeä alusvilla. Villassa on vähän rasvaa, se sopii erinomaisesti huovutukseen, ja päällysturkki on karkeaa ja lujaa, ihanteellinen matoille ja kestäville tuotteille. Villat painavat 5, 10 paunaa ja kuitupituus on 6, 12 tuumaa. Niillä on rasvahäntä, joka varastoi energiaa, samaan tapaan kuin kamelin kyttyrä, ja monilla on pitkä, kapea pää ja roikkuvat korvat.36

Persoonallisuus millaisia ne ovat

Karakullampaat ovat yleensä sävyisiä ja valppaita, rauhallisella luonteella. Ne eivät ole erityisen vaativia lampaita ja reagoivat hyvin rauhalliseen käsittelyyn. Niillä on vahva laumavaisto, ja ne kokoontuvat uhattuna ympyrään karitsojen kanssa keskellä. Ne eivät toimi hyvin koirien kanssa paimentaessa, sillä ne saattavat hajaantua tai taistella koiraa vastaan. Ne ovat säästäväisiä ravinnonetsijöitä ja voivat laiduntaa avoimella alueella tai aidatuilla laitumilla.35

Päivittäinen aktiivisuus miltä kiireinen päivä näyttää

Karakullampailla on kohtalainen aktiivisuustaso. Ne eivät tarvitse strukturoitua liikuntaa kuten koira, mutta ne tarvitsevat tilaa kävellä, laiduntaa, selata ja liikkua luonnollisesti lauman mukana. Päivittäinen liikkuminen tukee kavioiden terveyttä, lihaskuntoa, pötsin toimintaa ja henkistä hyvinvointia. Laitumipohjainen ympäristö, jossa on turvallinen aitaus ja kuivia lepopaikkoja, täyttää yleensä niiden tarpeet hyvin.4

Hoito ja huolenpito käytännön osat

Karakullampaat tarvitsevat rutiininomaista kavioiden tarkkailua, loistorjuntaa ja säänmukaista suojaa. Ne tulisi pitää poissa märiltä, soisilta alueilta sorkkamädän estämiseksi. Villa vaatii keritsemistä vähintään kerran vuodessa, ja ne saattavat tarvita apua keritsemisessä, jos niitä pidetään lemmikkeinä. Ne ovat yleensä kestäviä eivätkä vaativia, mutta niistä on silti hyvä tarkkailla säännöllisesti sairauden merkkejä.45

Koti missä ne ovat onnellisimpia

Karakullampaat ovat aavikkolampaita, mutta sopeutuvat monenlaisiin ilmastoihin. Ne tarvitsevat pääsyn kuivaan suojaan ja tulisi pitää poissa soisilta laitumilta. Ne kestävät äärimmäistä kuumuutta ja kylmyyttä, mutta arvostavat mahdollisuutta valita kuiva suoja. Ne tarvitsevat hyvän aitauksen ja laitumipohjaisen ympäristön, jossa on tilaa laiduntaa ja liikkua. Ne eivät sovi sisätiloihin ja tarvitsevat ulkotilaa.54

Ruuan perusteet mitä kulhoon laitetaan

Karakullampaat viihtyvät parhaiten rehuun perustuvalla ruokavaliolla, joka koostuu laadukkaasta laitumesta, heinistä ja puhtaasta vedestä. Ne tarvitsevat riittävästi tehokasta kuitua pötsin toiminnan ylläpitämiseksi. Monet aikuiset ylläpitovaiheessa olevat eläimet pärjäävät laitumella ja heinällä lampaille tarkoitetun kivennäisohjelman kanssa. Tarpeet muuttuvat kasvun, tiineyden, imetyksen, sään ja rehun laadun mukaan. Ne ovat erinomaisia ravinnonetsijöitä ja voivat laiduntaa huonoa maata tai selviytyä niukan ravinnon kaudella.45

Seura keitä ne haluavat ympärilleen

Karakullampaat ovat laumaeläimiä, eikä niitä tulisi pitää yksin. Niillä on vahva laumavaisto, ja ne viihtyvät parhaiten vähintään yhden toisen lampaan kanssa. Ne ovat suojelevia ja huolehtivia emoja, ja karitsoilla on korkea eloonjäämisaste. Ne ovat yleensä sävyisiä ja niitä voidaan käsitellä rauhallisesti, mutta ne eivät toimi hyvin koirien kanssa paimentaessa. Ne eivät ole tyypillisesti aggressiivisia ja sopivat aloitteleville tai keskitasoisille pitäjille.53

Tarina mistä kaikki alkoi

Karakullammas on yksi vanhimmista tunnetuista kesylammasroduista, ja arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että niitä on kasvatettu Keski-Aasiassa ainakin 1400 eaa. lähtien. Rotu on nimetty Karakulin (tai Qara Kul) kylän mukaan Bukharan seudulla Uzbekistanissa, lähellä Amudarjajokea. Historiallisesti rotua arvostettiin lihan, maidon, rasvan, villan ja vastasyntyneiden karitsojen erittäin arvostettujen nahkojen, jotka tunnetaan nimellä 'persialainen karitsa' tai 'astrakaani', vuoksi. Näitä nahkoja käytettiin lämpimien, tyylikkäiden vaatteiden valmistukseen, ja ne olivat tärkeä tulonlähde. Karakullampaita tuotiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin vuosina 1909, 1929 nahkateollisuuden perustamiseksi, mutta yritys ei onnistunut. Sen jälkeen Pohjois-Amerikan kanta on eronnut geneettisesti Keski-Aasian kannoista, ja amerikkalainen karakullammas katsotaan nykyään erilliseksi roduksi. Nykyään karakullampaat ovat suhteellisen harvinaisia Yhdysvalloissa, ja niiden arvioitu kanta on noin 1 300 eläintä. Ne on luokiteltu 'uhanalaiseksi' The Livestock Conservancy -järjestön toimesta. Harrastajat pitävät niitä villan, lihan, maidon ja lemmikkeinä, ja ne tunnetaan kestävyydestään ja sopeutumiskyvystään.123

Tunnustanut viralliset osat

American Karakul Sheep Registry

Tunnustettu rodun kansalliseksi rekisteriksi Yhdysvalloissa, kehittynyt 1930-luvulla perustetusta Karakul Fur Sheep Registrystä.2

The Livestock Conservancy

Listaa American Karakulin erillisenä rotuna Keski-Aasian kannoista, tilana 'Uhanalainen'.3